Tekijä

Marjaterttu Pulkkinen (s. 1959) Helsingissä.

Lapsuuteni vietin Ruotsissa Göteborgin vehreässä kaupungissa. 70-luvulla muutimme takaisin Suomeen, jossa minusta tuli puutarhuri, maaseutuyrittäjä ja kahden ihanan lapsen äiti. Takaisin Ruotsiin palasin v. 2015 ja asun nyt mukavassa Linköpingin yliopistokaupungissa. Täällä piirrän ja maalaan täysipäiväisesti, teen pitkiä kävelylenkkejä ja pyöräilen. Juon tummaa kahvia ja syön aivan liian paljon leivoksia, tämä ”fikaaminen” alkaa näkymään myös vyötäröllä.

Lapsesta asti olen piirtänyt, silloin mallit löytyivät lastenkirjoista, usein myös eläinkirjoista, joita lainasin ahkeraan kirjastosta. Kirjojen kuvat  kiehtoivat niin paljon, että oli pakko oppia ymmärtämään myös tekstit. Lempikirjani on lahjaksi saatu Grimmin veljesten satukirja, joka minulla on vieläkin tallella, rakastettuna ja teipattuna. Nuorena iski mieletön sarjakuvien lukuvimma ja Aku Ankan pokkarit, Tintti, Mustanaamio, sittemmin myös Shokki ja kaikenlaiset vampyyriaiheiset sarjakuvat tuli ahmittua. Kuvat tuli katsottua uudelleen ja uudelleen.  Hienoja olivat!

Ukulit piirsin ensimmäisen kerran apulaisiksi pienelle keijulle, joka etsi siipiä. Keijun tarinasta tuli värityskirja, joka ilmestyi 2017. Sille piti tehdä jatko-osa, mutta pöllöjä alkoi ilmestymään joka paperikulmaan sellaisella vauhdilla, että päätin keskittyä pelkästään heihin. Sijoitin heidät maalle mummonsa puutarhaan lorvimaan, koska  omassa lapsuudessani vietin kesälomat usein mummolassa,  maaseudun ”rauhassa”. Siellä päivät kuluivat läheisellä purolla onkien, metsässä eksyen, hiekkakuopalla leikkien tai naapurin ladossa hyppien. Kaupunkilaislapselle se oli suurta seikkailua. 

mtp